Muistoja

Kauhea matkapolte kirvistelee mieltä... Kauheasti teki mieli lähteä Egyptiin nyt tässä joulukuussa, mutta ei se sitten vaan onnistunut, joten ei auta, kuin huokailla vanhoja kuvia katsellen.

Olisikohan siitä nyt sitten 5 vuotta aikaa, kun menetin sydämeni snorklaamiselle ja Punaisellemerelle. Siinä sitä viereisessä kuvassa pönotetään ihka uudet snorkkelit päällä, eikä vielä mitään tietoa siitä, mille on pikkusormensa antamassa... Kauheasti vaan jännitti, kun edeltävällä viikolla ennen meidän matkaa oli siinä lähistöllä hait pureksineet turisteja oikein urakalla.

Alempi kuva on delfiinisafarilta, missä oli tarkoitus ensimmäisen kerran kokeilla snorklaamista. Mulla oli tuolloin ihan hirveä irrationaalinen syvän veden pelko ja veneen perästä veteen meneminen osoittautui mahdottomaksi. Siellä sitten itkua tihrustin kannella, muiden polskiessa... Ei ole niin paljon harmittanut, kuin silloin tuossa pari vuotta takaperin, kun en uskaltanut ensimmäistä kertaa laitesukeltamaan muun matkaseurueen kanssa. Sukeltamisen harmitus on kuitenkin kuitattu, mutta Punainenmeri ja delfiinisafari kaivelee edelleen mieltä. Sinne on päästävä vielä uudelleen!

 Jossakin kohtaa tajuttiin, että hotellin rannasta pääsee suoraan snorklaamaan ja siellä on vyötärösyvuudessä ihan valtavan vilkasta elämää. Ja siinä se sitten oli... pirulle oli annettu pikkusormi ja nyt se on vienyt koko käden. 

Punaisenmeren pesukarhu perhoskala/ (Chaetodon fasciatus)

Takana taustalla uiskentelee Punaisenmeren Nemo , eli vuokkokala (Amphiprion bicinctus)

 iso tummanpuhuva keltaisin vauhtiraidoin varustettu kala on  Naso lituratus, eli välskärikaloihin kuuluva silosarvikala. Keltaiset mustin raidoin ovat  mustapyrstö perhoskaloja (chaetodon austriacus).